Kun aloitin yliopiston vuoden 2007 syksyllä, olin melkoisen varma, etten tule löytämään itseäni ainejärjestöaktiivien joukosta – saati sitten puheenjohtajan paikalta. Toisin kuitenkin kävi. Kaikki alkoi harhautumisestani Stimuluksen fuksisaunalle syksyn alussa. Menin mielestäni ihan kiltisti vain nurkkaan istumaan kuunteluoppilaaksi mutta jossain vaiheessa iltaa huomasin avanneeni suuni ruokavastaavan pestistä innostuneiden etsinnän yhteydessä.
Siitä se sitten lähti liikkeelle. Ruokavastaavien vastuullahan on kokousten ruokahuollosta huolehtiminen, joten aloin käydä kokouksissa aktiivisesti ja pikkuhiljaa ymmärsin, että ainejärjestötoiminta alkoi kiinnostaa minua kovasti. Minulla oli yhtäkkiä mielipide kaikesta, mistä puhuttiin, ja myös intoa tehdä asioita. Niinpä kun liikuntavastaavan paikkamme avautui, hain sitä ja arpaonni suosi minua niin, että sain paikan.
Liikuntavastaavan pestin myötä aloin käydä Stimuluksen liikuntavuoroilla ja tätä kautta lähdin mukaan myös JYYn liikuntavaliokunnan toimintaan. Valiokunnassa toimiessani päädyin mukaan kehittelemään JYYn uutta liikuntastrategiaa ja koin yllättävän ahaa-elämyksen: byrokratian ja politiikan kielikiemuroissa ynnä muissa onkin oikeasti jotain ideaa ja niiden avulla voi jopa vaikuttaa johonkin.
Tämän havainnon tehtyäni aloin tosissani kiinnostua opiskeluolojen kehittämisestä ja vaikuttamisesta yliopistossa. Näinpä en ollutkaan enää kovin yllättynyt, kun hain persoonallisuus/työ- ja organisaatiopsykologian sektoriedustajan paikkaa laitoksella tai kun lähdin mukaan opetuksen kehittämisen työryhmään. Molemmista pesteistä olen pitänyt kovasti ja ilokseni huomannut, että ainakin meidän laitoksellamme opiskelijoita kuunnellaan ja meidän mielipiteemme huomioidaan päätöksenteossa.
Näiden kokemusten pohjalta minulle oli vuoden alussa selvää, että tulen jatkossakin olemaan aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa ja yliopistomaailman melskeissä ylipäätään. Kuitenkin hakeutumiseni puheenjohtajaksi oli lopulta melko spontaani ratkaisu. Olin jonkin verran asiaa hautonut sillon tällöin ja alkanut pohtia, että ehkä opiskeltuani muutaman vuoden lisää, hakisin paikkaa. Hallituspaikkojen haun yhteydessä olinkin ilmoittautunut halukkaaksi vanhaan tuttuun liikuntavastaavan pestiin sekä tapahtumavastaavan paikalle, koska näiden pestien alueilta minulla oli eniten kokemusta. Mutta hallituksen vaihto -kokouksessa puheenjohtajan paikkaa ei kukaan hakenut, joten rohkaisin mieleni, ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi.
Näin minusta sitten tuli puheenjohtaja ja suurella innolla aloin hommaa hoitaa. Olen oppinut jo tähän mennessä valtavasti ja huomannut, että omassa toiminnassa on vielä paljon kehittämisen varaa. Ehkäpä siinä vaiheessa, kun hallitus vuoden lopussa taas vaihtuu, olen oppinut, miten tätä pestiä tulisi hoitaa. Ja ehkä silloin onkin jo aika päästää seuraava opettelemaan.
Lopuksi haluaisin vielä kiittää kaikkia Stimuluksen toimintaan tähän mennessä osallistuneita. On mahtavaa toimia näin aktiivisen ja koko ajan kehittyvän ainejärjestön puheenjohtajana!
Sanna Kinnunen, puheenjohtaja
Siitä se sitten lähti liikkeelle. Ruokavastaavien vastuullahan on kokousten ruokahuollosta huolehtiminen, joten aloin käydä kokouksissa aktiivisesti ja pikkuhiljaa ymmärsin, että ainejärjestötoiminta alkoi kiinnostaa minua kovasti. Minulla oli yhtäkkiä mielipide kaikesta, mistä puhuttiin, ja myös intoa tehdä asioita. Niinpä kun liikuntavastaavan paikkamme avautui, hain sitä ja arpaonni suosi minua niin, että sain paikan.
Liikuntavastaavan pestin myötä aloin käydä Stimuluksen liikuntavuoroilla ja tätä kautta lähdin mukaan myös JYYn liikuntavaliokunnan toimintaan. Valiokunnassa toimiessani päädyin mukaan kehittelemään JYYn uutta liikuntastrategiaa ja koin yllättävän ahaa-elämyksen: byrokratian ja politiikan kielikiemuroissa ynnä muissa onkin oikeasti jotain ideaa ja niiden avulla voi jopa vaikuttaa johonkin.
Tämän havainnon tehtyäni aloin tosissani kiinnostua opiskeluolojen kehittämisestä ja vaikuttamisesta yliopistossa. Näinpä en ollutkaan enää kovin yllättynyt, kun hain persoonallisuus/työ- ja organisaatiopsykologian sektoriedustajan paikkaa laitoksella tai kun lähdin mukaan opetuksen kehittämisen työryhmään. Molemmista pesteistä olen pitänyt kovasti ja ilokseni huomannut, että ainakin meidän laitoksellamme opiskelijoita kuunnellaan ja meidän mielipiteemme huomioidaan päätöksenteossa.
Näiden kokemusten pohjalta minulle oli vuoden alussa selvää, että tulen jatkossakin olemaan aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa ja yliopistomaailman melskeissä ylipäätään. Kuitenkin hakeutumiseni puheenjohtajaksi oli lopulta melko spontaani ratkaisu. Olin jonkin verran asiaa hautonut sillon tällöin ja alkanut pohtia, että ehkä opiskeltuani muutaman vuoden lisää, hakisin paikkaa. Hallituspaikkojen haun yhteydessä olinkin ilmoittautunut halukkaaksi vanhaan tuttuun liikuntavastaavan pestiin sekä tapahtumavastaavan paikalle, koska näiden pestien alueilta minulla oli eniten kokemusta. Mutta hallituksen vaihto -kokouksessa puheenjohtajan paikkaa ei kukaan hakenut, joten rohkaisin mieleni, ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi.
Näin minusta sitten tuli puheenjohtaja ja suurella innolla aloin hommaa hoitaa. Olen oppinut jo tähän mennessä valtavasti ja huomannut, että omassa toiminnassa on vielä paljon kehittämisen varaa. Ehkäpä siinä vaiheessa, kun hallitus vuoden lopussa taas vaihtuu, olen oppinut, miten tätä pestiä tulisi hoitaa. Ja ehkä silloin onkin jo aika päästää seuraava opettelemaan.
Lopuksi haluaisin vielä kiittää kaikkia Stimuluksen toimintaan tähän mennessä osallistuneita. On mahtavaa toimia näin aktiivisen ja koko ajan kehittyvän ainejärjestön puheenjohtajana!
Sanna Kinnunen, puheenjohtaja
